Wieder Unterwegs

Tuntuu kuin olisin vasta hetki sitten selaillut eri vaihtokohteita ja tuskaillut itse hakuprosessin kanssa - minne hakea ja kuinka pitkäksi aikaa. Sen jälkeen sai pitkään odotella ja jännittää, minne ylipäätään pääsee vaihtoon, jos pääsee. Mieli vaihtoon lähtemisestä ehti muuttua vuoden aikana useampaan kertaan. Monesti oli innoissani ja en olisi millään malttanut odottaa sitä päivää, että olen taas Berliinin lentokentällä ihmettelemässä maailman menoa. Toisaalta lähdön lähestyessä alkoi tuntua, että en ehkä sittenkään halua lähteä. Ja nyt havahdun tajuamaan, että koko vaihto on jo ohi ja olen lähdössä laukut pakattuna takaisin lentokentälle. Miten aika voikaan mennä niin nopeasti! Kuluneisiin neljään kuukauteen on mahtunut paljon hämmennystä, naurua, itkua, turhautumista, innostumista ja epätoivoa, mutta silti uskoa tulevaan. Tuntui todella turhauttavalta jatkaa opiskelua suoraan läpi kesän ilman taukoa. Olin kuitenkin armollinen itselleni ja valitsin vain muutamia kursseja...

Peltomaisemien ja kaupunkien jälkeen oli ihanaa lähteä muutamaksi päiväksi Alpeille. Lähdettiin kaverin kanssa pienelle roadtripille, joka aloitettiin Münchenistä. Sieltä jatkettiin matkaa Innsbruckiin, josta vielä Salzburgiin ja takaisin lähtöpisteeseen. Maisemat on ihan huikeat ja niistä ei tunnu saavan tarpeekseen! Saavuttiin Müncheniin illasta ja ehdittiin tekemään pieni kävely keskustassa. Aamulla jatkettiin vielä päänähtävyyksien katselua päivänvalossa. München vaikutti todella mielenkiintoiselta kaupungilta. Berliiniin verrattuna jotenkin todella selkeä ja tiivis, jossa kuitenkin näytti olevan paljon elämää niin yöllä kuin päivälläkin. Ja Baijerin alue on juurikin sitä tyypillistä Saksaa, jossa korostuu kaikki mahdolliset stereotypiat saksalaisuudesta: Lederhoseneita, mekkoja, kauniita taloja, hyvää ja rasvaista ruokaa ja paljon koristeellista arkkitehtuuria. Myös murre poikkeaa selkeästi hochdeutschista, joka on niin sanottu yleiskieli. Kaupungista tuntui saavan vain pinta...

Kyllä sitä aina välillä miettii, että mihin kaikkeen sitä onkaan tämän kesän aikana päätynyt ihan vain sattumien kautta. En ehkä vielä maaliskuun lopussa olisi uskonut tanssivani salsaa feissarin opastuksella keskellä Potsdamin kävelykatua tai juhlivani aamun pikkutunneille asti saksalaisen artistin, Max Giesingerin kanssa. Ilmeisesti täällä se on kuitenkin mahdollista ja oikeastaan aika hauskaa. Olen myös monta kertaa tuntenut itseni täysin avuttomaksi ja typeräksi saksan kielen osaamattomuuteni kanssa. Aika paljon saa kuitenkin anteeksi, kun heti kättelyssä muistaa mainita olevansa suomalainen! Ihmiset ovat vain ihmeissään, miksi joku haluaa vapaaehtoisesti opetella saksaa ja vielä ymmärtääkin sitä yllättävän hyvin (vaikkei omasta mielestä aina siltä tunnukaan). Loppujen lopuksi täällä pärjää todella pienellä sanavarastolla, koska eiväthän suomalaiset nyt mitään sen pidempiä keskusteluja harrasta.  En välttämättä koe oppineeni niinkään paljon saksaa tämän vaihdon...

Viimeiset pari viikkoa on menneet todella nopeasti! Viikko sitten sain nauttia erityisten vieraiden viihdyttämisestä ja turistioppaana toimimisesta, kun porukat olivat täällä käymässä. Kuudessa päivässä ehti näkemään ja kokemaan yllättävän paljon niin Potsdamissa kuin Berliinissäkin. Vaikka olen itse täällä jo useamman kuukauden pyörinytkin, niin tuli siitä huolimatta vastaan uusia paikkoja.  Useitä kymmeniä käveltyjä kilometrejä, paljon auringonpaistetta, jalkapalloa, hyvää ruokaa ja vain lomailua. Aika meni todella nopeasti! Potsdamissa ehdittiin katselemaan läpi kaikki pakolliset nähtävyydet ja vähän enemmänkin. Saatiin myös olla todistamassa saksalaisten suurta surua, kun jalkapallon MM-kisat päättyivät poikkeuksellisesti jo alkueriin. Jopa ravintolan tarjoilija alkoi itkeä Etelä-Korean tehdessä voittomaalin.  Berliinissä jaliksen katsominen on viety ihan uudelle tasolle. Kävimme myös ihmettelemässä Designer Outletia Berliinin lähellä. Keskelle ei mitään ...