Vaihto ohi!
Tuntuu kuin olisin vasta hetki sitten selaillut eri vaihtokohteita ja tuskaillut itse hakuprosessin kanssa - minne hakea ja kuinka pitkäksi aikaa. Sen jälkeen sai pitkään odotella ja jännittää, minne ylipäätään pääsee vaihtoon, jos pääsee. Mieli vaihtoon lähtemisestä ehti muuttua vuoden aikana useampaan kertaan. Monesti oli innoissani ja en olisi millään malttanut odottaa sitä päivää, että olen taas Berliinin lentokentällä ihmettelemässä maailman menoa. Toisaalta lähdön lähestyessä alkoi tuntua, että en ehkä sittenkään halua lähteä. Ja nyt havahdun tajuamaan, että koko vaihto on jo ohi ja olen lähdössä laukut pakattuna takaisin lentokentälle. Miten aika voikaan mennä niin nopeasti!
Kuluneisiin neljään kuukauteen on mahtunut paljon hämmennystä, naurua, itkua, turhautumista, innostumista ja epätoivoa, mutta silti uskoa tulevaan. Tuntui todella turhauttavalta jatkaa opiskelua suoraan läpi kesän ilman taukoa. Olin kuitenkin armollinen itselleni ja valitsin vain muutamia kursseja, jotta jäi aikaa myös huilaamiselle. Ei ehkä se paras mahdollinen keino käyttää aikaansa vaihdossa, mutta kieliopin ja sanaston pänttäämisen sijaan oppi kyllä elämästä ja itsestään paljon uutta.
Yksin matkustamisessa on aina hyvät ja huonot puolensa. Totta kai alkuun pääseminen ja asioiden selvittäminen on raskasta ja vie oman aikansa, mutta jälkeenpäin monet asiat tuntuvat nyt itsestään selviltä ja jopa erittäin pieniltä. Vieras kieli, hieman erilainen kulttuuri ja tavat, uusiin ihmisiin tutustuminen ja oman itsensä henkisen tasapainon sekä hyvinvoinnin ylläpitäminen ei ole kuitenkaan aina niin yksinkertaista. Vaikka kesä tuntuikin lähes tulkoon lomailulta ja siltä se varmaan kaikkien muidenkin korvaan kuulosti, oli neljässä kuukaudessa myös paljon stressattavaa ja päänvaivaa. On kuitenkin ihanaa, että nyt vaihto on suoritettu ja pääsee vielä hetkeksi nauttimaan lomasta ennen kuin normiarki taas lähtee rullaamaan.
Ja mitä matkustamiseen tulee... Aina lentokentälle pääsykään ei mene aivan käsikirjoituksen mukaan. Kauhistelin jo ennakkoon useita junan- ja bussinvaihtoja, enkä ilmeisesti turhaan. Ensinnäkin, jos vain mahdollista, en suosittele matkustamaan sunnuntaiöisin yhtään mihinkään. Se on jo lähtökohtaisesti erittäin huono idea, ainakin Berliinissä. Onnistuin jäämään bussista yhden pysäkin liian aikaisin, enkä selvinnyt ajoissa toiseen bussin, joten jouduin kävelemään seuraavalle pysäkille ja odottamaan puoli tuntia seuraavaa bussia. Kyseinen bussi ei kuitenkaan mennyt lentokentälle asti, vaan kävelymatkaa oli vielä noin kilometri. Tässä vaiheessa kirosin laukkujeni kanssa mielestäni aivan keskellä ei mitään, kun eräs tanskalainen tyttö sattui olemaan menossa samaan osoitteeseen ja tarjosi apua.
Onnistuimme kuitenkin ylittämään juurikin väärän sillan ja kävelimme hyvän tovin ennen kuin tajusimme menevämme väärään suuntaan. Ei hirveästi naurattanut siinä vaiheessa (ja toim. huom. kello oli noin kaksi yöllä). Käännyttiin sitten takaisin ja käveltiin sama pätkä uudestaan. Tällä kertaa lähdimme sitten toisen sillan luokse, joka meidän olisi alunperin pitänyt ylittää. Kävelimme siltojen välillä menevää pienempää lenkkipolkua ja päästyämme toisen sillan luo tajusimme, että koko alue on aidattu ja kyseinen polku jatkuu loputtomiin, mutta väärään suuntaan! Mikä nyt voisi mennä enää pieleen. Hypimme sitten laukkujen kanssa aidan yli ja päästiin lopulta kentälle. Ja ihan vain todetaksemme, että koko lentokenttä ei ole vielä edes auki ja jouduimme odottamaan vielä tunnin ulkopuolella. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Kyllä matkailu on mukavaa! Välillä asioita joutuu tekemään vähän useamman mutkan kautta ja toteamaan jälkikäteen, että parempiakin keinoja olisi ollut. Mutta näin kai sitä vaan oppii olemaan. Ensi kerralla vähän viisaampana!
Yksin matkustamisessa on aina hyvät ja huonot puolensa. Totta kai alkuun pääseminen ja asioiden selvittäminen on raskasta ja vie oman aikansa, mutta jälkeenpäin monet asiat tuntuvat nyt itsestään selviltä ja jopa erittäin pieniltä. Vieras kieli, hieman erilainen kulttuuri ja tavat, uusiin ihmisiin tutustuminen ja oman itsensä henkisen tasapainon sekä hyvinvoinnin ylläpitäminen ei ole kuitenkaan aina niin yksinkertaista. Vaikka kesä tuntuikin lähes tulkoon lomailulta ja siltä se varmaan kaikkien muidenkin korvaan kuulosti, oli neljässä kuukaudessa myös paljon stressattavaa ja päänvaivaa. On kuitenkin ihanaa, että nyt vaihto on suoritettu ja pääsee vielä hetkeksi nauttimaan lomasta ennen kuin normiarki taas lähtee rullaamaan.
Ja mitä matkustamiseen tulee... Aina lentokentälle pääsykään ei mene aivan käsikirjoituksen mukaan. Kauhistelin jo ennakkoon useita junan- ja bussinvaihtoja, enkä ilmeisesti turhaan. Ensinnäkin, jos vain mahdollista, en suosittele matkustamaan sunnuntaiöisin yhtään mihinkään. Se on jo lähtökohtaisesti erittäin huono idea, ainakin Berliinissä. Onnistuin jäämään bussista yhden pysäkin liian aikaisin, enkä selvinnyt ajoissa toiseen bussin, joten jouduin kävelemään seuraavalle pysäkille ja odottamaan puoli tuntia seuraavaa bussia. Kyseinen bussi ei kuitenkaan mennyt lentokentälle asti, vaan kävelymatkaa oli vielä noin kilometri. Tässä vaiheessa kirosin laukkujeni kanssa mielestäni aivan keskellä ei mitään, kun eräs tanskalainen tyttö sattui olemaan menossa samaan osoitteeseen ja tarjosi apua.
Onnistuimme kuitenkin ylittämään juurikin väärän sillan ja kävelimme hyvän tovin ennen kuin tajusimme menevämme väärään suuntaan. Ei hirveästi naurattanut siinä vaiheessa (ja toim. huom. kello oli noin kaksi yöllä). Käännyttiin sitten takaisin ja käveltiin sama pätkä uudestaan. Tällä kertaa lähdimme sitten toisen sillan luokse, joka meidän olisi alunperin pitänyt ylittää. Kävelimme siltojen välillä menevää pienempää lenkkipolkua ja päästyämme toisen sillan luo tajusimme, että koko alue on aidattu ja kyseinen polku jatkuu loputtomiin, mutta väärään suuntaan! Mikä nyt voisi mennä enää pieleen. Hypimme sitten laukkujen kanssa aidan yli ja päästiin lopulta kentälle. Ja ihan vain todetaksemme, että koko lentokenttä ei ole vielä edes auki ja jouduimme odottamaan vielä tunnin ulkopuolella. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
Kyllä matkailu on mukavaa! Välillä asioita joutuu tekemään vähän useamman mutkan kautta ja toteamaan jälkikäteen, että parempiakin keinoja olisi ollut. Mutta näin kai sitä vaan oppii olemaan. Ensi kerralla vähän viisaampana!
Kommentit
Lähetä kommentti