Wieder Unterwegs

Koska juhannus on vain kerran vuodessa, ei sitä noin vain voi jättää väliin. Kuulimme, että Berliinissä järjestetään Midsommer Festivaali, joka on suunnattu pohjoismaalaisille ja muuten vain juhannuksesta tykkääville. Totta kai meidänkin oli päästävä sinne! Sitä ennen kuitenkin kokkailtiin vähän perinteistä ja kotoisaa ruokaa.  Ja mitäpä juhannus olisikaan ilman oikeanlaista säätä. Tähän asti huhtikuun alusta lähtien on ollut lähes joka päivä yli +20 astetta lämmintä ja vettä on satanut yleensä vain öisin, jos ollenkaan. Mutta totta kai juuri tämän viikonlopun ajaksi lämmöt tippuivat +10, vettä sateli joka toinen hetki ja tuulikin yltyi välillä melko kovaksi. Se ei kuitenkaan vaikuttanut tunnelmaan!   Tapahtumassa sai askarrella itselleen kukkaseppeleen, pelata pohjoismaalaisille tuttuja pihapelejä, nauttia livemusiikista ja nuotioiden lämmöstä. Paikalle oli jopa tuotu tynnyrisauna ja pieni uima-allas! Ympäriltä kuuluikin yllättävän paljon suomea ja r...

Näin suomalaisena on toisinaan hirveän vaikeaa käsittää, kuinka paljon ihmiset täällä elävät jalkapallosta. MM-kisojen alla kaikki mahdollinen markkinoidaan Saksan lipun alla ja korostetaan vähän turhankin paljon tätä huikean hienoa lajia.  Monissa autoissa liehuvat liput ikkunanpielissä ja sivupeilit on vuorattu kolmiraitaisilla kangaspusseilla. Kuskeilla on mitä erikoisempia asusteita ja totta kai kaikilla on liput poskiin piirrettynä jokaisen ottelun alkaessa. Lähes kaikissa kahviloissa, ravintoloissa ja baareissa on varauduttu katsomaan kisoja ja telkkarit on kannettu terasseille.  Eniten on yllättänyt se, kuinka jalkapallo näkyy ihan oikeasti kaikessa. Yliopiston ruokalassa ateriat on suunniteltu päivän aikana kisaavien maiden mukaan ja ruokakaupassa jopa vihannekset on aseteltu mukailemaan Saksan lipun värejä. Välillä miettii, että meneekö touhu jo pikkusen liian yli. Tai ehkä nämä on vain niitä kuuluisia kliseisiä kulttuurieroja, joihin tulee vain tottua tai o...

Kuten aiempinakin viikonloppuina, oli nytkin aika matkustaa jonnekin uuteen kaupunkiin. Tällä kertaa vuorossa oli Leipzig. Reilun kahden tunnin bussimatka taittui nopeasti ja pian edessä olikin taas yksi mysteeri-kaupunki selvitettävänä. Reissun havaintojen pohjalta Leipzigia voisi kuvata kolmen ämmän avulla: musikaalinen, massiiviset rakennukset ja mielikuvituksellinen arkkitehtuuri.  Sattumalta kaupungissa oli juuri meneillään Bach-festivaalit ja musiikkitapahtumia oli ympäriinsä. Perinteisen turistikierroksen sijaan Leipzigissa on myös mahdollista seurata "nuottipolkua", jossa maahan merkityt metallilaatat osoittavat aina johonkin tiettyyn paikkaan ja ovat aina tavalla tai toisella kytköksissä musiikkiin. Eikä mikään ihmekään, sillä kuuluisia säveltäjiä, kuten Bach ja Wagner, asuivat aikoinaan kaupungissa ja heidän sävellyksensä soivat edelleen muun muassa kirkoissa. Päädyimme itsekin puolivahingossa urkukonserttiin, jossa esitettiin Bachin teoksia niin urku- kuin kuo...

Oli aika pienelle irtiotolle arjesta ja lähdettiin viikonlopuksi Dresdeniin. Matka taittui kätevästi Flixbussilla, vaikkakin syystä tai toisesta kierreltiin pikku kylien kautta, kun osa motarista ei ollut käytössä. Päästiin perille kuitenkin jo hyvissä ajoin ja oli koko päivä aikaa kierrellä kaupungilla ja katsella paikkoja. Vanha kaupunki oli mielettömän kaunis!  Todistetusti olin myös itsekin paikalla! Dresdenin vanhakaupunki. Saimme huomata, että paikallinen murre on jotain niin kamalaa, ettei meillä ollut hajuakaan mitä ihmiset meille puhui. Hieman lohduttaa ajatus siitä, että kuulemma murteen ymmärtäminen on vaikeaa ihan natiiveillekin! Pienestä kielimuurista huolimatta ihmiset vaikuttivat todella ystävällisiltä ja puhelialta. Vastaanotto ja ilmapiiri oli todella vastaanottavainen. Oli myös mielenkiintoista huomata, ettei Dresdenissä juurikaan näkynyt maahanmuuttajia.  Lauantaina lähdimme päiväretkelle Sächsische Schweizin luonnonpuistoon Saksan ...

Kuluneiden kuukausien aikana on saanut huomata, että suomalaisittain hyvin normaali ajatus luonnon hyödyntämisestä ja jokamiehenoikeuksista ei täällä olekaan ihan niin itsestäänselvyys. Olin tänään läheisesessä puistossa vain lukemassa kirjaa, kun vanhempi pukumies lappu rinnassaan tuli ystävällisesti kertomaan, ettei siellä oikeastaan saa vain hengailla ja minun pitäisi vaihtaa paikkaa toisaalle. Hämmentävää. Tämän lisäksi on yllättävän vaikeaa löytää kunnollista maksutonta uimarantaa.  Olimme viikko sitten läheisessä kylässä koko päivän rannalla, mutta maksoimme siitä lystistä. Kieltämättä ranta oli oikeasti todella puhdas ja viihtyisä. Ja todennäköisesti maksullisuuden takia siellä oli myös mukavan rauhallista. Tuntui kuin olisi otettu äkkilähtö Välimerelle! Täällä ollessa oppii arvostamaan Suomen luontoa aivan eri tavalla. Ihanaa, että saamme nauttia luonnon rauhasta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista täysin ilmaiseksi ja lähes missä vain.  Ja totta kai bretzel...

Välillä on kivaa lähteä katsomaan vähän muitakin maisemia ja lauantaina oli Hannoverin vuoro. Minulla ei ollut ennakkoon oikeastaan minkäänlaista käsitystä siitä, millaiseen kaupunkiin olin edes menossa. Toisaalta on mukavaa matkustaa kohteeseen, josta ei tiedä mitään, sillä sitten löytää varmasti aina jotain uutta ja menee vain fiiliksen mukaan.  Bussimatka kesti noin kolmisen tuntia ja matkalla näkyi pääasiassa vain peltoja, peltoja ja peltoja. Aina sillon tällöin myös muutama pieni bambi seisoi tienvarressa. Pitkä suora autobaana tuntui vaan jatkuvan ja jatkuvan. Tuntui hullulta, kuinka autot ilmestyivät hetkessä ajaen ohi ja hävisivät saman tien horisonttiin. Ihme, ettei kolareita satu yhtään sen enempää.  Hannover vaikutti olevan sekoitus uutta ja vanhaa. Ydinkeskustassa oli pienille saksalaisille kylille tyypillisiä taloja ("Fachwerkhäuser") ja muutamia isompia kartanoita/palatseja, mutta muuten kaupunki oli melko moderni. Yksi päänähtävyyksistä oli valtava puu...