Dresden & Sächsische Schweiz

Oli aika pienelle irtiotolle arjesta ja lähdettiin viikonlopuksi Dresdeniin. Matka taittui kätevästi Flixbussilla, vaikkakin syystä tai toisesta kierreltiin pikku kylien kautta, kun osa motarista ei ollut käytössä. Päästiin perille kuitenkin jo hyvissä ajoin ja oli koko päivä aikaa kierrellä kaupungilla ja katsella paikkoja. Vanha kaupunki oli mielettömän kaunis! 

Todistetusti olin myös itsekin paikalla!

Dresdenin vanhakaupunki.

Saimme huomata, että paikallinen murre on jotain niin kamalaa, ettei meillä ollut hajuakaan mitä ihmiset meille puhui. Hieman lohduttaa ajatus siitä, että kuulemma murteen ymmärtäminen on vaikeaa ihan natiiveillekin! Pienestä kielimuurista huolimatta ihmiset vaikuttivat todella ystävällisiltä ja puhelialta. Vastaanotto ja ilmapiiri oli todella vastaanottavainen. Oli myös mielenkiintoista huomata, ettei Dresdenissä juurikaan näkynyt maahanmuuttajia. 

Lauantaina lähdimme päiväretkelle Sächsische Schweizin luonnonpuistoon Saksan ja Tsekin rajalle. Meillä ei ollut hajuakaan, mikä vaellusreitti meidän pitäisi valita, mutta tiesimme, mitä haluaisimme nähdä. Ilmeisesti näytimme eksyneiltä, kun eräs vanhempi pappa tuli heti meidän luo ja kysyi tarvitaanko apua. Hän sitten ystävällisesti neuvoi, minne kannattaa mennä ja mitä siellä voi nähdä. Ehdotti myös, että kannattaa mennä junalla, ettei tarvitse kävellä niin paljon (10-15km)! Päätettiin kuitenkin lähteä liikenteeseen jalan. 

Alkumatkasta saatiin kävellä pellon laitoja pitkin.

Välillä maisemat vaihtuivat kallioksi ja metsäksi.

Alun vaikeuksien jälkeen löysimme oikean reitin. Saimme kuitenkin huomata, että reittimerkinnät eivät olleet mistään parhaasta päästä. Pitkällä suoralla oli reitti merkattu useampaan kertaan, mutta risteyksiin merkintöjä ei oltu vaivauduttu laittamaan ollenkaan. Niinpä jouduttiin tarkastelemaan karttaa aika moneen otteeseen ja todennäköisesti muutaman kerran myös harhauduttiin vähän omille poluille. 

Matkalla kuljimme myös muutaman kylän läpi, jotka näyttivän olevan kuin saduissa. Pienen ukkoskuuron, muutaman turhautumis-momentin ja 25 kilometrin jälkeen pääsimme kuitenkin lopulta matkamme määränpäähän, Bastein kivisillalle. 

Bastein kivisilta ja huikeat maisemat.

Olimme pitkän tarpomisen jälkeen varmaan erittäin hehkeän näköisiä ja perille päästyä tajusimme, että suurinosa muista ihmisistä oli tullut huipulle autoilla. Kaikki käveli enempi vähempi onnellisen näköisinä fläpäreillä ja kaljatuopit käsissään. Siinä vaiheessa ei oikein tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.  Maisemia ihastellessa kaikki väsymys kuitenkin unohtui! 

Elbe.

Illalla palasimme takaisin Dresdeniin ja lähdettiin vielä ulos syömään. Vanhakaupunki näytti upealta iltavalaistuksessa! Pitkän päivän jälkeen pieni rentoutumishetki hyvän ruuan ja juomien parissa oli enemmän kuin paikallaan.Viikonloppu oli kokonaisuudessaan todella rentouttava ja tuntui kuin olisi ollut jossain kauempanakin reissussa.