Hannover

Välillä on kivaa lähteä katsomaan vähän muitakin maisemia ja lauantaina oli Hannoverin vuoro. Minulla ei ollut ennakkoon oikeastaan minkäänlaista käsitystä siitä, millaiseen kaupunkiin olin edes menossa. Toisaalta on mukavaa matkustaa kohteeseen, josta ei tiedä mitään, sillä sitten löytää varmasti aina jotain uutta ja menee vain fiiliksen mukaan. 

Bussimatka kesti noin kolmisen tuntia ja matkalla näkyi pääasiassa vain peltoja, peltoja ja peltoja. Aina sillon tällöin myös muutama pieni bambi seisoi tienvarressa. Pitkä suora autobaana tuntui vaan jatkuvan ja jatkuvan. Tuntui hullulta, kuinka autot ilmestyivät hetkessä ajaen ohi ja hävisivät saman tien horisonttiin. Ihme, ettei kolareita satu yhtään sen enempää. 

Hannover vaikutti olevan sekoitus uutta ja vanhaa. Ydinkeskustassa oli pienille saksalaisille kylille tyypillisiä taloja ("Fachwerkhäuser") ja muutamia isompia kartanoita/palatseja, mutta muuten kaupunki oli melko moderni. Yksi päänähtävyyksistä oli valtava puutarha, joita ei Suomessa liiemmin näekään. Olin yllättynyt siitä, kuinka paljon siellä oli turisteja. Jostain syystä mielikuva Hannoverista ei kata turistikohteen meriittejä. Näkemys kyllä toisaalta muuttui vierailun aikana. Kaupunkina ehkä juuri sopiva päiväkohteeksi, muttei välttämättä sen enempää nähtävää ja tekemistä pidemmäksi aikaa.